Lahoan käsiin

Jouduin tänään kirjoittamaan koululle selvityksen siitä, miksi en ole pystynyt osallistumaan liikuntatunneille ja tuli siitä mieleen kirjoittaa myös tänne pieni selvennys. Monet mun kaveritkaan ei tiedä mikä mulla on tässä ollut tai ainakaan koko tarinaa. 

Kaikki siis alkoi siitä kun olin keväällä koulun kautta työssäoppimassa Sloveniassa. Viimeisenä päivänä sain ruokamyrkytyksen (luultavasti epäkypsästä kanasta) jonka seurauksena sain elimistööni kampylobakteerin.  Bakteerin seurauksena sain reaktiivisen niveltulehduksen, joka ensin tulehdutti selän nivelet. Selkäkivut oli ihan järjettömiä, en oo koskaan tuntenu niin kauheeta kipua ja jaksoin päivät lähinnä kipulääkkeiden voimalla. Paitaakaan en pystynyt ite pukemaan päälle kun sattu niin hemmetisti. Mun äiti joutu jotenkin yrittää sählätä vaatteet mun päälle kun mä tihrustin itkua. Töissä puhelimeen vastaaminen sattui niin paljon, että teki mieli huutaa ja itkee samaan aikaan, onneks sitten sainkin sairaslomaa.

Selkä kuitenki parantu suht nopeesti, mut niveltulehdus jatko matkaa. Tulehdus kulkeutu seuraavaks oikeen jalan niveliin. Oikeesta jalasta polvi, nilkka ja varvas tulehtu niin pahasti, et jouduin kesällä viideksi päiväksi sairaalaan tiputukseen ja sain suonen sisäisen antibioottikuurin. Lisäksi polvestani poistettiin nestettä ja niveleen piikitettiin nesteen tilalle kortisonia paikallisesti. Oon ton sairaalareissun jälkeen ruvennu pelkäämään neuloja ihan älyttömästi, kun mua tökittiin joka puolelle ja tungettiin hemmetin pitkiä neuloja niveliin asti.

Sairaalasta pois päästyä mulle määrättiin armoton määrä kipulääkkeitä ja kortisonia sekä määrättiin kaiken maailman tutkimuksiin ja kuvauksiin. Kun lääkärit huomas, et kortisoni ei auttanu ja tulehdus pitkittyi, mulle määrättiin reumalääkitys. Magneettikuvista selvis, et mulla on jotain tulehduksellista muutosta lonkissa, joka voi viitata selkärankareumaan. Mut määrättiin reumatologille, jonne pääsen jonojen vuoksi vasta joulukuussa. 

Tällä hetkellä elän reumalääkkeiden voimalla, jotka on auttanu niin hyvin, et pystyn nykyään harrastaa jo liikuntaa, mitä en pystynyt ja saanut melkein puoleen vuoteen tehdä. Kaikki kuitenkin nivelten ehdoilla. Saa nähdä mikä on mun lopullinen tuomio ja pääsenkö näistä vaivoista koskaan eroon, mutta ainakin tää sairastuminen on saanu mut arvostamaan terveyttä, jota pidin ennen itsestäänselvyytenä.

Näistä kahdesta kuvasta huomaa kuinka oikeen jalan tulehtuminen on syöny kaikki lihakset jalasta ja reisi on surkastunut ihan olemattomaks. Hassuinta on, et huomasin mun reiden olevan noin olematon vasta myöhemmin kun kattelin näitä vanhempia kuvia kesältä. Reisi on edelleen aika ruipelo, mut ero ei oo ehkä ihan noin huomattava.

Tää oli nyt melko henkilökohtanen ja arka aihe, mut nyt kun asia on jo parempaan suuntaan niin uskallan tästä puhuu jo vähän avoimemmin. Eikä tässä nyt kuolemaa olla tekemässä, elämä jatkuu!

Berlin 29.12.2012 - 03.01.2013

Otsikko kertookin jo olennaisen,  tarkotuksena olis siis viettää uus vuos Berliinissä. Vinkit kaupungista ja hengissä selviämisestä on enemmän kuin toivottuja.  5 päivää, 7 ihmistä ja 56 neliötä, mihinköhän mä oon taas mennyt lupautumaan.

 

 

-Miia

Turkki

Olin elokuun puolivälissä 2 viikkoa Turkin Sidessä mun isän, äitipuolen sekä pikkusiskojen kanssa. Kun suomen kesä oli mitä oli niin tää 2 viikon laiskottelu loma tuli tarpeeseen. Loma oli pelkkää auringon ottamista, shoppailua ja syömistä. Loman tarkotus oli olla tekemättä mitään ja onnistuin siinä kiitettävästi. Tässä kuvia siitä miten ollaan tekemättä mitään.

-Miia

Haaste

Vaikka mä olen tässä nyt pitänyt taukoa, niin ajattelin silti tehdä tän Petralta saadun haasteen. Tää ei nyt tarkoita sitä vielä et jatkan tätä blogin pitämistä, mutta oon kyllä ruvennut harkitsemaan tän jatkamista nyt kun arki on taas jotenki normaalia. En lupaa nyt vielä mitään, mutta katsellaan.

Sain siis Petralta tämmösen haasteen missä piti kertoa 11 asiaa itsestäni ja sen jälkeen vastata Petran 11 kysymykseen. Ideana oli vielä haastaa muita bloggaajia tähän, mutta oon liian laiska keksimään kysymyksiä joten jätän tän haastamisen nyt väliin.

Tekstin sekaan laitoin sekalaisia kuvia vuosien varrelta, jotka on jollain tavalla tärkeitä mulle. Jotkut kuvista saa mut hymyilemään, jotkut nauramaan, jotkut kuvat muistuttaa musta jostai kivasta muistosta, hetkestä tai elämäntilanteesta.

11 THINGS ABOUT ME

1. Oon ihan hirvee sählääjä...mikään ei pysy mun kädessä, saan kaiken hajotettua, kompastelen portaissa ja muutenkin kaiken on tapana aina levitä käsiin. Usein tää mun sähläys korostuu vielä sillon kun mun pitää työskennellä paineen alla tai mua jännittää.

2. Mietiskelen tosi paljon, saatan monta kertaa päivässä vaan tuijottaa seinää ja miettiä kaikenlaista. Muistan kun ylä-asteellaki luokkalaiset nauro aina mulle ku katse oli jumittunu mihin sattuu kun olin jäänyt mietiskelemään jotain, enkä ite edes tajunnu asiaa.

3. Rakastan liikuntaa. Mun mielestä tätä ei tarvii ees perustella mitenkään, odotan vaan päivää kun pääsen taas urheilemaan kunnolla.

4. Mulla on ehkä maailman pisimmät varpaat. Ennen häpesin niitä mut nykyään ne on ihan hauskat ja osaan jo nauraakki niille.

5. Oon jollain tasolla perfektionisti ja vaadin itteltäni aina ihan liikaa. Tää piirre on tullu esiin ihan vasta muutama vuos sitte, mutta esim. koulu ja liikunta asioissa vaadin itseltäni aina täydellistä suoritusta ja oon tosi pettyny itteeni jos en heti onnistu.

6. Sanon asiat vähän liian suoraan. Välillä väärään aikaan, väärälle ihmiselle ja väärässä paikassa... toisaalta monet mun kaverit on sanonu et tykkää siitä et multa saa aina rehellisen mielipiteen.

7. Joskus oon aika turhamainen ja se ärsyttää mua. Tuomitsen hirveen helposti ihmisiä ulkonäön perusteella vaikka se on mun mielestä  tyhmää.

8. Harrastin 8 vuotta taitoluistelua ja nykyään ehkä vähän kadun että lopetin sen. Oon myös harkinnu sen uudelleen alottamista, mut ei oo mikään hirveen halpa harrastus.

9.  Oon tosi huono valehtelemaan, mun valheet on aina ihan läpinäkyviä eikä koskaan mee läpi. Lisäks mua alkaa aina naurattaa jos ees yritän valehdella. Toisaalta tää on ehkä ihan hyvä juttu, eipähän tuu ainakaan valehdeltua.

10. Mulla on hirvee pakkomielle aina suunnitella asioita. Aamulla kun herään mulla on päivälle jo valmiiks suunnitelma. Usein nukahdan miettien et mitä huomenna teen. En osaa yhtään elää silleen etten ois mitään suunnitellu ja meen aina ihan sekasin jos suunnitelmiin tulee joku äkillinen muutos. Mun äiti on joskus sanonu mulle et oon periny tän piirteen mun isältä ja mun poikaystäväki kutsuu mua välillä suunnitelijamiiaks...kauheen kiva.

11.  Omistan maailman huonoimman muistin, mun kaverit on jo tottunu siihen et saatan alottaa lauseen ja saman tien unohtaa mitä olin sanomassa.

Vastaukset Petran kysymyksiin:

1. Blogin kirjoittamisen parhaat/huonot puolet?

Hyviä puolia on se et saa ilmasta itteensä ja jakaa omia mielipiteitään. Mun mielestä on jotenkin kiva kirjottaa vaikka ei olis ees mitään asiaa, se on vaan jotenkin rauhottavaa. Huonoja puolia on taas se minkä takia nyt pidänki taukoa, eli tää vie ihan älyttömästi aikaa.

2. Millainen oli ensisuudelmasi?

Just semmonen minkälainen ensisuudelman varmaan pitääki olla. Perhosia lenteli vatsassa ja kaikki oli ihanaa, ei siitä se enempää.

3. Uskotko Jumalaan tai johonkin muuhun yliluonnolliseen? Mihin?

Tää on vähän semmonen aihe mistä en oo oikee koskaa puhunu, mutta siis joo uskon Jumalaan. En kuitenkaan oo mitenkään kiinnostunut raamatusta tms. mutta siis uskon että tuolla ylhäällä on joku, tai ainakin haluan uskoa. Osittain tää ehkä johtuu siitä että esimerkiksi pienenä aina mummolassa luettiin iltarukous ennen nukkumaan menoa ja edelleen jos on vaikeeta niin  tuntuu helpottavalta ajatella et tuolla ylhäällä on joku jolta voi pyytää apua ja asiat kyllä aina järjestyy. Mihinkään muuhun yliluonnolliseen en sinänsä usko, mutta olen kyllä aina pelännyt kaikkea mitä ei järjellä pysty selittämään.

4. Tyylisi kulmakivet?

Tykkään olla todella huolitelitu. En jaksa kouluun pahemmin laittautua, mutta sillon kun laittaudun tykkään tehdä kaiken todella tarkasti. Esim. meikin kanssa oon ihan hullu välillä, saan melkein raivokohtauksia jos rajaukset ei mee just niin ku haluan. Vaatteiden kanssa mulla ei oo mitään tiettyä juttua koska arkena tykkään välillä mennä ihan lökärit jalassa ja huppari päällä, mut ehkä tärkein on aina mukavuus ja istuvuus.

5. Kuvaile kolmella sanalla millainen ihminen olet.

Tää on vaikee, toiset ihmiset ehkä saattaa nähä mut eritavalla mitä mä ite nään. Ja tuntuu tosi tyhmält ite kirjottaa tähän et joo mä oon  huumorintajunen ja ihana... koska jokanen ihminen varmasti omasta mielestään on. Mut pyysin mun kaverilta ja äitiltä apua tässä ja vastaukseks sain: sosiaalinen, luotettava, urheilullinen, sarkastinen, iloinen, rehellinen, sählä, kiukutteleva, höpö. Tosta voiki päätellä mitkä on mun äitin sanomia, mä muka kiukuttelen... just.

6. Millaisena näät tulevaisuutesi?

Vaikka kaikki aina sanoo et pitäis unelmoida, mä oon tosi huono siinä. Tai siis mua pelottaa unelmoida, koska sillon jos asiat ei meekkään niin kun oon suunnitellu niin mä petyn. On turvallisempaa vaan elää päivä päivältä ja kattoo mitä elämä tuo. Mut kai tähän voi sanoo tän perus kliseen et nään eläväni onnellisesti oman perheen kanssa omassa talossa ja teen työkseni jotain mistä tykkään.

7. Raha vai rakkaus? Miksi?

Rakkaus. Kaikki sen tajuaa ettei raha tee samalla tavalla onnelliseks kun rakkaus.  En mä sitä kiellä ettenkö rahasta tykkäis, mut ei ne rahat mua halaa kun on huono mieli. 

8. Mihin olet tyytyväinen ulkonäössäsi ja mihin et?

Tää on vaikee kysymys, riippuu niin fiiliksestä ja päivästä. Olen melko tyytyväinen kroppaani, mutta on niitäkin päiviä kun oma vartalo ahdistaa. Pidän siitä kun mun hiukset on paksut ja kynnet vahvat. Asioita mistä en pidä on vähän hankala kertoa kun mieli aina muuttuu. On monia asioita ulkonäössäni joista en ennen pitänyt, mutta oon vuosien varrella oppinut elämään niitten kanssa eikä ne häiritse mua enään. Mutta jos jotain semmoista pitää mainita mikä on mua aina häirinnyt on mun iho. Mulla oli ennen akne ja oon siihen syönyt monia erilaisia lääkkeitä. Nykyään mun iho on jo paljon parempi mutta kaikki stressi, väsymys yms. näkyy heti mun ihossa. Elän kyllä vähän semmosella asenteella et kerran tällä eletään ja on turha murehtia siltä miltä näyttää vaan pitää oppia hyväksymään itsensä semmosena kun on ja elää.

9. Upein saavutuksesi?

Uskon et mun upeimmat saavutukset on vielä edessä päin, mutta tuntuu vähän oudolta sanoo et mun koko tän hetkinen elämä on mun upein saavutus. Mä elän just niin ku mä oon aina unelmoinu eläväni. On silti näitä pienempiäkin saavutuksia mistä oon ylpee, esimerkiksi se että mua pyydettiin kuntonyrkkeilyn vetäjäksi ja oon nyt vuoden verran treenejä vetänyt säännöllisesti ja se että pääsin koulun kautta Sloveniaan työssäoppimaan.

10. Ihmistyypit, jotka saavat karvasi pystyyn?

Tästä voisin kirjottaa vaikka kuinka paljon koska on niin monia ihmistyyppejä mitä vihaan ja asioita jotka mua ihmisissä häiritsee. Mutta jos jokin yksi täytyy nostaa esiin niin ehkä eniten karvoja nostattaa pystyyn ihmisten kiittämättömyys. Mulle on pienestä asti opetettu aina kiittämään. Kun nousen ruoka pöydästä  automaattisesti kiitän ruuasta tai kun kaveri  heittää mut kotiin niin kiitän kyydistä. Mua raivostuttaa ihan suunnattomasti kun ihmiset ei kiitä, eihän se nyt maailmaa kaada, mutta kuuluu hyviin käytöstapoihin ja tekee molemmille hyvän mielen. Myös yleinen kiittämättömyys ja kunnioituksen puute esimerkiksi omia vanhempiaan tai iäkkäämpiä ihmisiä kohtaan on todella raivostuttavaa.

11. Minkälainen olit ylä-asteella?

Olin hukassa. Ylä-asteella etin itteeni enkä oikeen tienny miten päin ois pitäny olla. Hiukset oli millon lyhyet, pitkät, oranssit, keltaset, mustat, ruskeet, blondit ja mitkä lie... Mun pahin teinivaihe oli ylä-asteella, enkä oikeen viihtynyt kotona ja aina piti olla jossai kavereitten kanssa ulkona hillumassa. Täytyy sanoa että vaikka mä kaikkee tyhmää teinkin ylä-aste ikäsenä niin en mä kadu mitään koska ne on tehny musta just tämmösen kun mä nyt olen ja tuonut mut tähän elämän tilanteeseen (vaikka se niin kliseeltä kuulostaakin).

-Miia

Ps. Hahah oli pakko poistaa mun tonnikalapiirakka postaus koska 249 ihmistä oli löytäny mun blogiin hakusanalla ''tonnikalapiirakka'' ja se ei oo ehkä asia minkä avulla haluun ihmisten tänne löytävän...