A goal without plan is just a wish.

Oon mun ystäviltä saanu hirveesti kyselyitä, mitä niitten pitäis tehdä kun haluaa laihtua muutaman kilon. Olen aiemmissa postauksissani jo kertonut siitä, kuinka monella ihmisellä ei ole mitään hajua kuinka pitäisi laihduttaa. Ja itsekin tarvitsen välillä vähän muistutusta siitä, mitä mä nyt olenkaan tekemässä. Kasasin nyt tähän tekstiin kaikki mun mielestä tärkeimmät asiat painonpudotuksessa. Tottakai näitä voi soveltaa omaan elämäänsä vaikka ei painoa yrittäisi pudottakaan.

1. Juo paljon vettä.

Vesi auttaa aineenvaihdunnassa ja tekee olosi kylläisemmäksi. Lisäks se tekee ihostasi, hiuksistasi ja kynsistäsi kauniimmat.

2. Syö oikein.

Paljon proteiinia ylläpitääksesi lihaksia ja tuomaan kylläisyyden tunnetta, tarpeeksi kuituja pitääksesi aineenvaihdunnan yllä ja myös tuomaan kylläisyyden tunnetta sekä kohtuudella hiilareita hyvistä lähteistä auttamaan lihaksistoa palautumaan rasituksesta. Kaikkea tarpeeksi ja silti kohtuudella.

3. Syö tarpeeksi ja säännöllisesti.
Mieti tarkkaan mitä syöt ja millon syöt. Sun ei tarvitse syödä vähemmän, vaan sun tarvitsee syödä oikein. Liian vähillä kaloreilla vain kidutat itseäsi, surkastutat vartaloasi ja loppujen lopuksi sorrut koska sulla vaan on niin kova nälkä. Fiksusti ja säännöllisesti syömällä pidät nälän kurissa ja elimistön toiminnassa.

4. Liiku.

Mietä on monenlaista ihmistä tässä maailmassa ja jokaisella on omat tavoitteensa. Ei siis ole oikenlaista liikuntaa joka sopisi meille kaikille, vaan jokainen liikkuu omien tavoitteidensa mukaan. Maalaisjärjellä pystyy jo päättelemään, ettei kehonrakentaja sekä maratoonari voi treenata samalla treeniohjelmalla. Kun olet asettanut itsellesi realistisen tavoitteen, ota selvää minkälaisella liikunalla pääset tavoitteeseesi.

5. Aseta itsellesi realistisia tavotteita sekä välietappeja.
Ei kannata heti asettaa itselle tavoitetta laihduttaa 10 kiloa. Laihduta ensin viisi kiloa, iloitse onnistumisestasi niin jaksat pudottaa seuraavatkin viisi! Tavoitteet eivät tarvitse välttämättä liittyä painoon. Tavoite voi olla esimerkiksi ''kesään mennessä jaksan juosta 5 kilometriä'' ja seuraava tavoite voi olla ''kesän jälkeen jaksan juosta 10 kilometriä''. Kun asetat välietappeja, tuo onnistumisentunne mahtavan fiiliksen ja se auttaa jaksamaan ja treenaamaan vielä kovemmin!

6. Harrasta liikuntaa, mistä pidät.

Kun alotat laihduttamaan, harrasta semmoista liikuntaa, mitä voisit harrastaa loppuelämäsi. Jos joudut lähtemään lenkille hampaat irvessä ja vihaat lenkkeilyä, niin sun ei ole mitään järkeä lähteä sinne lenkille. Jaksat hampaat irvessä jotakin lajia luultavasti noin kaksi viikkoa, kunnes kylläsyt ja luovutat. Kun harrastat semmoista liikuntaa mistä pidät, tulee luultavasti urheilu pysymään elämässäsi mukana, myös painon pudotuksen jälkeen. Ei kannata luovuttaa missään lajissa ekan kerran jälkeen... kokeile lajia muutaman kerran ja saatat huomata lyhyessäkin ajassa kehitystä ja opit sitä kautta pitämään lajista.

7. Älä masennu pienistä vastoinkäymisistä.

Jos painon pudotus hidastuu, sairastut tai motivaatio katoaa kokonaan, muistele miksi alotit koko projektin. Pienillä vastoinkäymisillä testataan sitä, kenellä on tarpeeksi tahtoa jatkaa. Lopuksi huomaat, että itsensä voittaminen tuo paljon paremman fiiliksen kuin se sohvalle makaamaan jääminen tai juhlissa syöty kakkupala.

8. Älä keksi tekosyitä.

Ei ole aikaa? Ei ole rahaa? Ei tänään pysty? Kuulostaako tutulta? Mä olen sitä mieltä, että jos oikeasti jotain haluaa, sille aina löytyy järjestelemällä aikaa, rahaa ja tahtoa! Tottakai on oikeitakin syitä ettei pysty harrastamaan liikuntaa, sairastumiset, lääkitykset tms.. mutta ne ovat asia erikseen. Jos olet täysin terve, niin olet vain itse itsesi esteenä. Kyllä läski aina selitykset keksii ;)

9.  Anna projektille aikaa, älä odota ihmeitä.

Painon pudottaminen tarvitsee aikaa ja kärsivällisyyttä. Kun asetat itsellesi tavotteita, muista aina, että projekti ei tapahdu hetkessä. Ei kannata hätiköidä, kun laihdutat rauhallisesti ja terveellisesti, tulee painon pudotus todennäköisesti olemaan pysyvä! Laihduttamisessa ei valitettavasti ole oikoteitä.

10. Kunnioita vartaloasi!

Meille annetaan tämän elämän aikana vaan yksi elimistö ja yksi vartalo, arvosta ja kunnioita sitä! Tässä maailmassa on paljon ihmisiä jotka ovat liikuntakyvyttömiä tai sairaita eivätkä pysty pitämään omasta terveydestään huolta. Kun olet täysin terve, voit itse vaikuuttaa omaan hyvinvointiisi. Sun vartalo on mukana aina, kohtele sitä hyvin ja pidä siitä huolta!

Kun sulla on kaikki ylläolevat kymmenen kohtaa kunnossa, hyvä olo ja hoikka vartalo pitäisi tulla jo ihan itsestään!  Nyt paperi esille ja sunnittelemaan itselle parempaa tulevaisuutta ja terveellistä oloa. Itse ainakin tykkään elää niin, että on jotain mitä tavoitella :)

-Miia

Välidietti

Ja taas mennään... dietille nimittäin. Tällä kertaa kyseessä paljon lyhyempi semmoinen. Paino on noussut melko korkealle ja ihan tarkoituksella. Eihän se lihas kasva jos miinuskaloreilla mennään. Nyt maltilla vähän sulatellaan rasvaa ja turvotusta pois ja katotaan onko sitä lihasta oikeesti edes tarttunut. Ainakin mun reiden ympärysmitta on kasvanut 5 senttiä, joten eiköhän kyykyistä jotain sinne ole tullut.

Tällä kertaa en tuijottele vaakaa niin orjallisesti, koska olen tälläkin hetkellä ihan tyytyväinen kroppaani. Tarkoituksena on vain saada vähän turvotusta pois, ehkä muutama kilokin ja vähän siistittyä ruokavaliota. Todella maltilla diettailen, koska en halua näiden vaivalla kasvattamien lihasten kadota yhtään.

Tältä näyttää mun yhden päivän ruuat, lukuun ottamatta aamupalaa. Rahkaa, raejuustoa, kasviksia, lihaa, pastaa, pähkinöitä ja hedelmä. Tietekin ruokia vaihtelen, mutta tällä kaavalla mennään kuukausi nyt. Treenipäivinä vedän vähän enemmän hiilareita eli aamupalaksi tulee syötyä puuroa, kun taas välipäivinä rahkaa. Vedän päivittäin muutaman sadan kalorin vajeella ja mittalen ruuat taas tarkkaan. Katsotaan miten mun käy, motivaatiota ainakin löytyy!

-Miia

Jalkatreeniä videolla

Sillon tällön, kun salilla on hiljasta, kuvailen omaksi ilokseni treeniäni videolle. Tää on kyllä ihan älyttömän hyvä idea, koska liikettä tehdessä näkee itsensä yleensä peilistä vain edestä päin, mistä ei näy liikkeen kokonaisuus. Muutenkaan ei välttämättä pysty keskittymään sarjaa tehdessä liikkeen oikeaoppisuuteen. Jos teillä on kerta kiinnostusta näihin mun treeneihin niin ajattelin, että miksen näitä videoita teillekin jakais? Videolta on ehkä helpompi tajuta näitä liikkeitä, kun joillekin mun teksti on varmasti ihan hepreaa kun puhun bulgaarialaisesta kyykystä, suorin jaloin maastavedosta, hyvää huomenta -liikkeestä tai etukyykystä.

 

Muistakaa, etten todellakaan ole mikään ammattilainen ja mulla on itselläkin virheitä näissä liikkeissä. Esimerkiksi kyykyissä vedän jalat aivan liian lukkoon, jollon paino on kokonaan polvilla ja pakaroista lähtee jännitys pois. Tää voi olla tosi vaarallistakin, jos isoilla painoilla vetäis, niin polvet ei välttämättä kestäis. Bulgaarialaisessa kyykyssä mun pitäis nojata hiukan taaksepäin enemmän, jolloin mun liike menis suoraa alaspäin. Tällä hetkellä liikkeessä mä nojaan vähän eteenpäin, jollon en laskeudu suoraan alaspäin vaan mun liike ''keinahtaa'' alas. Asennon pitäis olla hitusen pystympi, millon liike menis myös enemmän pakaroille. Näitä virheitähän, en edes tajunnut ennen näitä videoita... joten siinä näiden pointti tulikin hyvin esille.

 

Videolla on takakyykky, bulgaarialainen kyykky ja hyvää huomenta -liike. Videoita on kuvattu eripäivinä... en siis käynyt vaihtamassa vaatteita välillä :D

 

Näistä videoista on entiten apua juuri mulle itselle, mutta toivottavasti auttaa jota kuta teistäkin.

-Miia

Pientä kuumeilua

Mun on nyt pakko tulla taas avautumaan tänne. Oon nyt kahden kuukauden sisään ollut 3 kertaa kipeenä ja täysin samoilla oireilla. Ensin tulee todella väsynyt olo, lihaksia särkee, päätä särkee ja tulee vähän lämpöä. Joskus kurkku kipeilee joskus taas on tullut yskää, mutta nyt viimesellä kerralla vaan noita särkyjä ja lämpöä, mutta nyt oireet kestiki reilusti yli viikon.

Oon nyt kahden kuukauden aikana käynyt varmaan lähemmäs jo 9 kertaa lääkärissä, eikä tiedetä mikä mulla on. Tulehdusarvot on normaalit, niinkuin myös kaikki maksa- ja munuaisarvot. Lääkäri epäili mulla mykoplasmaa ja tänään sain sitten tulokset siitä, eikä ollut sekään. Kahden viikon päästä mulla on hammaslääkäri ja jos hampaatkaan ei ole tän kipeilyn aiheuttaja niin alkaa jo vähän turhauttamaan. 

Joka kerta kun oon parantunut, ehdin ehkä 2 viikkoa urheilemaan normaalisti, kunnes taas samat vaivat iskee. Ärsyttävintä on nyt se, etten uskalla edes enää lähteä liikkumaan kun en tiedä mikä mulla on, vai onko mulla mikään? Lääkärissä eivät sano muutakun ''lepoa, buranaa ja 3 päivää saikkua''. Alko jo turhauttamaan se 3 päivän välein lääkärissä juokseminen, joten eilen sitten menin töihinkin ja jaksoin ihan hyvin. Nyt oon kevyitä kävelylenkkejäkin vetänyt ja ihan ok olo... todella väsynyt vaan oon kokoajan.

Todella turhauttavaa on se kun saa taas treenin kulkemaan, niin heti mä olen kipeenä ja en tiedä mistä se johtuu, eikä kukaan näköjään asialle voi tehdä mitään. Ei tässä kai auta muu kuin mennä vaan omien tuntemuksien mukaan ja alkaa taas liikkumaan kun itse tuntuu siltä, että pystyy. Kai mulla on sit vaan ollut niin huono tuuri, että oon napannut itselleni 3 flunssaa peräkkäin... lääkäritkin sano sitä, että toi mun työympäristö on semmonen, mistä helposti nappaa taudin. Varsinkin kun edellisen kipeilyn jäljiltä vastustuskyky heikko. 

Mua raivostuttaa ihmiset, ketkä valittaa kokoajan kun aina jokin vaivaa. En haluais olla semmonen valittaja, mutta jotenkin musta tuntuu, että enköhän mä oo jo tarpeeks saanu kaiken maailman vaivoista kärsiä. Rupee välillä masentamaan ja kiukuttamaan kun kroppa huutaa jo lenkille ja salille, mutta minkäs teet. Pitää vaan yrittää pysyä positiivisena.

-Miia

The most beautiful makeup of a woman is passion. But cosmetics are easier to buy.

Tällä kertaa vähän erilainen aihe, joka tosin on myös lähellä mun sydäntä. Tätä alaahan mä opiskelen ja näiden parissa työskentelen... ja lähes joka päivä käytän. Kipeenä kotona ollessa on oikeesti liikaa aikaa... eilen putsasin koko mun meikkilaatikon (mikä olis kyllä pitänyt tehdä jo kauan sitten) ja heitin pois kaiken turhan ja jätin jäljelle kaikki tarpeelliset. Kaksi pussillista lähti meikkejä roskiin, eikä harmittanut yhtään. Enemmänkin kummastutti mistä ihmeestä ne kaikki oli kerääntynyt!

No eniveis, eilen sain siinä putsatessa idean, että voisinhan mä teillekin näyttää nää kaikki mun luottotuotteet ja kullannuput. En siis tosiaan käytä kaikki näitä jokapäivä samaan aikaan, vaan riippuen meikistä ja tilanteesta valitsen näistä meikkiin sopivimmat tuotteet.

Tässä olis nyt koko arsenaali lähestulkoon. Siveltimiä ja muutamia muita juttuja en kuvaillut. Jotkut olivat suoraan sanottua liian paskasia, rikkinäisiä tai loppumaisillaan, etten niitä kehdannut kuvata mukaan, vaikka joskus tulee käytettyäkkin. Kaikki lempparit kuitenkin kuvasin mukaan!

 

Alotetaan pohjasta. Ihan kaikista paras meikin alusvoide, pohjustusvoide IKINÄ on Clarinsin Lisse Minute, tämä pieni punainen purkki, mikä pitää meikin paikallaan kyllä kuin siunattu! Ehdoton jos meikin pitää kestää koko päivä tai juhlameikkiin.

Meikkivoiteina mulla on Sensain Fluid Finish kahdessa sävyssä, tummempi ja vaalempi. Tummempaa tulee käytettyä kesällä, vaaleampaa taas talvella. Sitten syksyllä ja keväällä niistä voikin sitten sekoitella hyvän sävyn. Tää on kyllä niin ihanan kevyt eikä jätä ollenkaan semmosta pakkelinaama vaikutelmaa. Toinen lemppari on Lancomen Teint Idole Silky Mat meikkivoide, joka jättää ihan unelma mattapinnan ja pysyy paikkallaan menot ja melskeet, ihanan ohut mutta peittävä! Lancomea käytän siis juhliessa tms..

Ja viimesenä mut ei todellakaan vähäisimpänä Sensain Bronzing Gel, mitä käytän usein meikkivoiteeseen sekoitettuna tuomaan oikean sävyn kasvoille. Mulla usein myös ruskettuu kasvot huonommin kun muu iho, joten tätä sutasen välillä kasvoille tasoittamaan värieroa jos ei meikkivoidetta jaksa levitellä.

Puuteria en nykyään enää käytä. Kasvoille jää noiden meikkivoiteiden kanssa semmonen ihana luonnollinen hehku ja iho näyttää kuulaalta, nii en sitä halua puuterilla lähteä mattailemaan. Joskus saatan ihan ohuelti siveltimellä irtopuuteria sipasta kasvoille jos pahasti iho lähtee kiiltelemään. Sen sijaan korostuspuuteri ja aurinkopuuteri on mun kavereita. Aurinkopuuteria en tähän kuvannut koska kröhöm se ei todellakaan ollut kuvattavassa kunnossa. Aurinkopuuteri on koko kesän kulkenut laukussa mukana ja todellakin oli sen näköinen.

Korostuspuutereina arkimeikissä käytän Sensain Silky Highlightin Powderia, mikä todellakin on kuin silkkiä iholla ja juhlavamassa lookissa tuota musta kantista Pure Mineralin puuteria, mikä tuo ihan kunnon hehkun ja glitterin kasvoille. Käytän korostuspuuteria poskipäillä, kulmaluulla joskus nenän varressa, ylähuulessa sekä silmän sisäkulmassa kirkastamaan katsetta.

Melko harvoin käytän poskipunaa, mutta kun sille tuulelle satun toimii tämä YSL Creme De Blush hyvin siinä hommassa. Sävy on aika räikeen oranssi, mutta taputellessa tätä kevyesti poskille, tuo se kivan lämmön kasvoille ja korostaa rusketusta.

Kulmakarvojen luottotuote on Cliniquen Instant lift for brows sävyssä soft blonde. Ihan täydellinen sävy blondeille, ei yhtään oranssisävy vaan vähän harmahtavan kylmä sävy. Kynän toisesta päästä löytyy ''hohdekynä'' jota sipasen aina vähän kulmakarvan alle nostattamaan kulmaa.

Lancomen Brow Shaper taas oon geelimäinen ja täysin läpinäkyvä ja kiinnittää nää mun vallattomat kulmakarvat paikalleen.

Rajauksia en käytä nykyään enää yhtää niin usein kun ennen. Yleensä juhliessa ja joskus arkenakin jos siltä tuntuu. Nämä kolme on mun ehdotonta lempparia, Sensai ja Lancome ovat molemmat tommosia tussimaisia kun taas ysl todella ohut ja dipattava versio.

Sensaita käytän yleensä arkena, todella helppokäyttöinen ja melko luonnollinen lopputulos, ei ihan syvämusta, joten sopii täydellisesti arkikäyttöön. Lancome ja YSL on juhlakäyttöön, yslin omalla saa todella tarkkaa jälkeä ja ohuitakin ohuemmat rajaukset kun taas Lancomella saa todella dramaattiset ja syvänmustat rajaukset ja nehän pysyy paikallaan vaikka kuinka yrität hinkata irti. Tätä tuotetta ei edes myydä vedenpitävänä, mutta mielestäni se sitä on. Meikinpoisto aineella kyllä lähtee, mutta ei helpolla! Täydellinen siis juhlintaan.

Ripsiväriä en tällä hetkellä pysty käyttämään, kun mulla on nää ripsenpidennykset, mutta sillon kun pitää jotain tuhria ripsiin oon kumiharjojen ylin ystävä! Luonnonharjas karvamatoharjat ei oo yhtään mun juttu ja siks nämä kaksi on mun ikilemppareita. Diorshow iconicissa on vähän paksumpi ja YSL Babydollissa ohuempi, mutta molemmissa se ah-niin-ihana muoviharja!

Luomivärejä käytän vain juhlakäytössä kun haluan vähän näyttävämpää meikkiä ja tästä Lancomen paletista löytyy kaikki värit mitä mä tarvitsen. Mattavaalea ja helmiäisvaalea koko liikkuvalle luomelle, mattaruskea ja helmiäisruskea silmän varjostuksiin sekä hopea ja musta joko rajausten tekoon tai smokey eye lookkin. Tämä onkin semmonen tuote mistä en koskaan vois luopua.

Sitten päästäänkiin itse asiaan, huuliin! Huulimeikit onkin silmien lisäks mun lemppari jutska meikeissä. Varmaan siks, että huulimeikkiä vaihtelemalla saa meikistä ihan erilaisen ja näitä tuotteita löytyykin sitten joka lähtöön...

Lancomen Juicy Tubet. Nää on semmoset jotka kulkee aina mun laukussa mukana. Näitä en iltameikissä käytä koskaan, vaan pelastaa aina sillon kun pitää laukun pohjalta äkkiä etsiä jotain huuliin. Vaalempi sävy on ihana jo siitä syystä, että se maistuu ihan vaahtokarkille! Toi punaisempi on huulilla taas aika läpinäkyvä ja tuo vähän pulleutta huuliin. Ihanan makusia ja helppoja!

Äskeiset oli jotain siitä huulivoiteen ja -kiillon väliltä, mutta nää on sitten ihan niitä itse huulikiiltoja. Clarinsin Instant Light tuo kiiltävyydellään huuliin pulleutta ja ihanan luonnollisen kiiltävän nude sävyn. Diorin Lip Maximizer aktivoi huulten kollageenia ja pitäis turvottaa huulia. Itse en kyllä huomaa huulissa mitään pulleutta, mutta pidän siitä pienestä kihelmöinnistä huulilla. Toinen Diorin kiilto on myös Nude sävyinen ja pidän siitä, koska se ei ole ollenkaan tahmainen huulilla.

Huulipunat kuuluu sitten sinne juhlameikkiin pysyvyytensä vuoksi. Itseltäni löytyy kolme eri luottosävyä nude, pinkki ja koralli. Nude on uusin ostokseni Gina Tricotista, yllättävän hyvä koostumus hintaansa nähden, mutta ei pysy hirveän hyvin huulilla. En tykkää käyttää meikkivoidetta huulilla, mutta kun mattanudehuuli fiilis tulee niin tämä toimii todella hyvin ja kosteuttaa samalla huulia.

Tuo tummansinisessa hylsyssä oleva Diorin Jelly Lip Pen pinkkiglitterpuna on tyttömäisyyden, hattaroiden ja vaaleanpunaisten yksisarvisten muodostuma. Tää on just semmonen räikeepinkkiglitteroksennus huulilla, mutta välillä mäkin oon se pieni barbie joka haluaa pinkkiä punaa huulilleen.

Viimeinen on Chanelin Rouge Coco Shine korallisessa sävyssä 69 Flirt. Tää oli mun viime kesän lemppari, koska tää sopii täydellisesti oranssin sävyn takia ruskettuneelle iholle ja sopii myös hyvin sen Yslin oranssin poskipunan kanssa. Koostumus ei oo liian huulipunamainen vaan kiiltävä jopa vähän kiiltomainen. En yleensä ihan punaisia huulipunia käytä, joten tämä korvaa sen klassisen punan kolon mun meikkiarsenaalissa.

Jos tänne asti selvisitte ja jaksoitte lukea koko tekstin mun täytyy nostaa hattua! Mun sormet nimittäin puutu jo... Pidetään siis tää loppu selitelly lyhyenä, eiköhän kuvat ja tekstit ketoneet jo tarpeeksi. Jos teitä kiinnostaa voisin arki tai juhlameikistä tehdä myös postausta, ehkä videotakin... we'll see!

-Miia

Hevostelua

Mun kokemukset hevosista on  ala-asteelta, kun saatiin istua hevosen selässä, kun joku talutteli sitä pihan ympäri... ei siis kovin huikeat. Jostain syystä oon aina pelännyt hevosia, ei siis mikään fobia niitä kohtaan, vaan enemmänkin se niiden koko ja arvaamattomuus on mua pelottanut. Siihen voi tietysti olla syynä mun oma tietämättömyys, koska mua ei koskaan erityisemmin ole hevoset kiinnostaneetkaan. Jostain sitten vain sain idean lähteä Nean mukaan kokeilemaan ja oltiin asiasta jo aikasemmin puhuttukkin, niin miksei.

Kun näin tän hevosen, mä ihan häkellyin sen koosta. En tiennyt, että hevoset on niin isoja ja korkeita. Noustuani sen selkään, ei mun mielipide muuttunut yhtään... en ollut edes ajatellu et hevospelon lisäks mun korkeenpaikankammo vois tässä tulla esiin. Siinä kun hevosen selässä istuskelin ihan jäykkänä, ajattelin et herranjestas en mä näin nössö voi olla. Hetken siinä istuttuani siihen korkeuteen ja hevoseen aika pian kyllä tottu... ja kohta sitä jo ravattiinki.

 

Tän pienen ratsastamisen jälkeen mun hevospelko oli ihan kokonaan kadonnut, Simo alko jopa näyttää mun silmissä jo ihan mukavalta, eikä siltä, että se vois millon vaan hyökätä tai potkasta mua. Pakko mainita vielä, että kyllä toi ihan urheilusta meni. Siinä sai koko ajan kaikkia lihaksia jännittää kun piti samaan aikaan hallita sitä hevosta sekä omaa kroppaa, seuraavana päivänä mulla olikin pohkeet ihan jumissa. Ei tää todellakaan mitään helppoa hommaa ollut, mutta kiitos vielä Nea, tää oli mahtava kokemus!

-Miia

Oma laji hukassa

Oon aina ollut kilpailunhenkinen, kunnianhimonen, halunnut toteuttaa unelmia ja saavuttaa tavotteita. Sama pääte myös urheiluun, ainoa ongelma on vain, etten tiedä mitä haluan.

Olis mahtavaa vetää viimein se triathlon, mikä mun piti tehdä jo 2 vuotta sitten, kunnes tuli pikku este ja makasin kisapäivänä sairaalassa tiputuksessa. Toisaalta houkuttelee nyrkkeilyn vieminen kisatasolle, mutta mulla taitaa olla liikaa itsesuojeluvaistoa siihen hommaan. Myös luistelu mitä tuli 8 vuotta harrastettua, kiehtoo taas jollain tavalla, mutta näin 5 vuoden tauon jälkeen olis vaikee taas palata siihen lajiin, enkä tiedä kestäiskö mun nivelet edes sitä. Jollain tasolla myös fitnessmalli ja bikini fitness kisatkin kiinnostaa, mutta en tiedä olisiko musta keikkumaan lavalla bikinit päällä, en pidä sitä niinkään urheiluna. Mielessä on pyörinyt myös crossfit, muodostelmaluistelu ja laidasta laitaan vaikka mitkä lajit ja kisat. Mulla ei vaan ole mitään hajua, mikä oikeesti olis se laji, missä olisin hyvä ja mihin haluaisin panostaa.

Rakastan urheilua ja haluaisin kaiken treenin tuloksen myös jollain tapaa näyttää ja haastaa itseni, mikä motivois treenaamaan taas ihan eri tasolla. Tottakai tässä kokoajan treenaat hyvän olon, hyvän kropan ja terveyden takia, mikä on jo iso motivaattori itsessään, mutta onnistumisen ja itsensä ylittämisen fiilis on vaan jotain niin mittaamattoman hienoa, että sen eteen on valmis tekemään töitä.

-Miia