perjantai 30. elokuuta 2013

Hukassa

Moni on varmaan ihmetellyt mihin mä oon häipynyt. Mulla on ollu ihan mahtava kesä, vaikka se ei täällä blogin puolella ole näkynyt. En oo ollu näin laiska mitä blogista vois päätellä... oon vaan ollut vähän hukassa. Nimittäin tän blogin suhteen.

Suoraan sanoen mua on alkanut vähän ärsyttää tää fitnesshehkutus. Rakastan urheilua ja rakastan syödä terveellisesti, mutta kun sitä kuulee nykyään joka suunnasta koko ajan, mua on alkanut ahdistaa. Musta tuntuu et moni on lähteny tähän juttuun koska se on niin siistiä ja IN nyt. Joka toinen on osallistumassa kaiken maailman fitnesskisoihin ja muuhun hömpötykseen.

Saan kuulla ihmisiltä sillon tällön ''ai säki oot nyt täs fitness hömpötyksessä mukana''...
Siis missä mä oon mukana? Se, että mä oon jo pidemmän aikaa urheillut säännöllisesti ja pyrkinyt syömään terveellisesti, lokeroi mut ''fitnesspimuks''. Mun työkaveri treenaa tällä hetkellä bikinifitnesskisoihin ja kun vierestä näin kuinka hän kitui 1000 kalorilla päivässä ja tuijotti vaan seinää kun oli niin väsynyt...en halua todellakaan olla osa semmoista. En halua et mua liitetään niihin lavalla keikkuviin silikoni-tekorusketus-luurankoihin, koska tykkään käydä salilla. Arvostan kyllä työtä mitä he ovat kroppansa eteen tehneet, mutta onhan toi ihan hullua touhua.

Liikun silloin kun haluan ja syön niin kuin itse haluan. Useimiten haluan syödä terveellisesti, mutta jos tekee mieli karkkia, niin sallin ne itselleni. Sillon tällön haluan vähän haastaa itseäni ja vedin ennen kesää esimerkiksi sen dietin, josta puhuin täällä blogissa aika paljon. Tällä hetkellä  on syksyn ja talven aikana tavotteissa kasvattaa lihasta. En tarvitse mitään kisoja, lavalla keikkumista tai itseni kituuttamista, haastaakseni itseäni. Tottakai joillekin se sopii, mutta musta ei olis siihen.


Karkas vähän tää ajatus, mutta mun pointti oli se, etten halua olla osa tätä fitnesshehkutusta, enkä halua lokeroida blogiani mihinkään kategoriaan. Rakastan urheilua ja terveellisiä elämäntapoja, mutta rakastan myös olla normaali ihminen ja elää omien tahtojen ja halujen mukaan. Sain joskus taannoin kommentin ''voisitsä jo päättää onko tää urheilublogi vai lifestyleblogi, ärsyttää kun välillä kerrot siitä kun oot syönyt sun äitin kanssa pizzaa ja seuraavassa postauksessa siitä kuinka olet niin urheilullinen''. En  ymmärrä miksi mun pitäis lokeroida itteni joko pizzansyöjäksi tai urheilijaksi. Tykkään pizzasta ja tykkään urheilusta, joten mulla on oikeus kirjottaa molemmista.

Mä en aamu kuudelta lähde ajamaan nyrkkeilysalille koska mun pitää olla niin fit, vaan siksi koska mulla oikeesti tulee siitä hyvä mieli. Jos mua kiukuttaa, lähen lenkille ja oon ihan eri ihminen kun tuun sieltä takas. Urheilu on mulle vähän niin kuin lääke... mä tarvitsen sitä, jotta jaksan ja se tekee musta ilosen. En halua tehdä urheilusta tai tästä blogista mulle pakkopullaa. Teen molempian sillon kun mua huvittaa, koska mulle tulee molemmista hyvä mieli.

-Miia

7 kommenttia:

  1. Toi on niin totta muakin on alkanu ahdistaa! Tanskassa tuun varmaa tekeen aika paljon vaunulenkkejä mut muuten luulen et liikunta on aika vähissä! :D asia tekstiä oli kyllä tämä;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Jenni! Onneks meillä on koko elämä aikaa vielä liikkua ;) Ihanaa etä säki kommentoit tänne!

    VastaaPoista
  3. hyvä postaus miia! oon ihan samaa mieltä sun kanssa :-)

    VastaaPoista
  4. Voi kiitos Heidi! Mahtava huomata, että säkin oot pysyny lukijana, vaikka musta ei oo mitään vähään aikaan kuulunut :D

    VastaaPoista
  5. Täysin samaa mieltä kanssasi. Hienoa Miia, puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä! Liikunta auttaa aina sekä kehoon että mieleen.

    Mummeli

    VastaaPoista