Tuliko tehtyä uudenvuodenlupauksia? Nyt kaikki te, jotka aloititte tammikuun tullen toteuttamaan uudenvuodenlupauksianne, lukekaa tämä postaus! Tästä aiheesta olen jo aikaisemminkin jauhanut täällä blogissa, mutta jos nyt vielä kerta kiellon päälle! Vaikka kuinka tärkeältä tuntuisikin nyt laihduttaa se 10 kiloa tai saada se 5 senttiä vyötäröltä pois, muistakaa käyttää järkeä. Onneen ei ole oikotietä piste.
''Mä en ole tänään ehtinyt syödä mitään'', ''Syön vaan tomaattikeittoa niin en saa liikaa kaloreita'' vastaavanlaiset lauseet on surullista kuunneltavaa. En valehtele yhtään kun sanon, että kuulen todella usein tämän kaltaisia lauseita töissä, koulussa ja kaveripiirissänikin. Ihmisillä on ties minkälaisia äärimmäisiä keinoja, jotta he pääsisivät tavoitteisiinsa. En nyt tässä väitä olevani ketään fiksumpi, mutta mielestäni syömättä jättäminen kertoo vain ihmisen tyhmyydestä. Mielestäni se on surullista, että jotkut jopa ovat ''ylpeitä'' syömättömyydestään.
Kuka haluaa univaikeuksia, ohuet ja huonokuntoiset hiukset, olla ärtynyt, palella kokoajan tai jopa äärimmäisessä tapauksessa menettää kyvyn saada lapsia? Ja tehdä kaiken tämän vielä tietoisesti?! Emme koe näläntunnetta ja omista ruokahalua ihan syyttä. Elimistömme kertoo meille, että tarvitsemme ravintoa ja sitä on syytä kuunnella.
Kun elimistömme saa liian vähän ravintoa, se yrittää minimoida energiankulutuksen. Elimistömme menee ns. ''säästöliekille'' ja pitää kaikesta ylimääräisestä rasvasta kynsin ja hampain kiinni. Ennen vanhaan oli pitkiä kausia kun ihminen ei saanut ravintoa ja sen vuoksi elimistö pyrki tietoisesti minimoimaan energiankulutuksen surkastuttamalla lihasmassaa. Evolution vuoksi liian vähän ravintoa saava elimistö karsii ensimmäisenä paljon energiaa kuluttavat lihakset pois ja sen jälkeen siirtyy vasta rasvaan. Joten yhden leivän päivässä syömällä saatat tiputtaa helposti sen kymmenen kiloa... ja menettää samalla kaikki lihaksesi. Tähän voisi joku sanoa ''en halua edes olla lihaksikas''...me kuitenkin tarvitsemme lihaksia, jotta jaksamme tehdä töitä ja jotta elimistömme toimii normaalisti. Vähäinen lihasmassa tai jopa lihaskato vähentää vuosia elämästä ja lihaksiston merkitystä ei mietitä ennen kuin terveyden menettää. 60-vuotiaana sitten mietitään ''voi kunpa olisin pitänyt huolta nuorena kropastani'' kun ei päästä yksin sängystä ylös.
''Mä en ole tänään ehtinyt syödä mitään'', ''Syön vaan tomaattikeittoa niin en saa liikaa kaloreita'' vastaavanlaiset lauseet on surullista kuunneltavaa. En valehtele yhtään kun sanon, että kuulen todella usein tämän kaltaisia lauseita töissä, koulussa ja kaveripiirissänikin. Ihmisillä on ties minkälaisia äärimmäisiä keinoja, jotta he pääsisivät tavoitteisiinsa. En nyt tässä väitä olevani ketään fiksumpi, mutta mielestäni syömättä jättäminen kertoo vain ihmisen tyhmyydestä. Mielestäni se on surullista, että jotkut jopa ovat ''ylpeitä'' syömättömyydestään.
Kuka haluaa univaikeuksia, ohuet ja huonokuntoiset hiukset, olla ärtynyt, palella kokoajan tai jopa äärimmäisessä tapauksessa menettää kyvyn saada lapsia? Ja tehdä kaiken tämän vielä tietoisesti?! Emme koe näläntunnetta ja omista ruokahalua ihan syyttä. Elimistömme kertoo meille, että tarvitsemme ravintoa ja sitä on syytä kuunnella.
Kun elimistömme saa liian vähän ravintoa, se yrittää minimoida energiankulutuksen. Elimistömme menee ns. ''säästöliekille'' ja pitää kaikesta ylimääräisestä rasvasta kynsin ja hampain kiinni. Ennen vanhaan oli pitkiä kausia kun ihminen ei saanut ravintoa ja sen vuoksi elimistö pyrki tietoisesti minimoimaan energiankulutuksen surkastuttamalla lihasmassaa. Evolution vuoksi liian vähän ravintoa saava elimistö karsii ensimmäisenä paljon energiaa kuluttavat lihakset pois ja sen jälkeen siirtyy vasta rasvaan. Joten yhden leivän päivässä syömällä saatat tiputtaa helposti sen kymmenen kiloa... ja menettää samalla kaikki lihaksesi. Tähän voisi joku sanoa ''en halua edes olla lihaksikas''...me kuitenkin tarvitsemme lihaksia, jotta jaksamme tehdä töitä ja jotta elimistömme toimii normaalisti. Vähäinen lihasmassa tai jopa lihaskato vähentää vuosia elämästä ja lihaksiston merkitystä ei mietitä ennen kuin terveyden menettää. 60-vuotiaana sitten mietitään ''voi kunpa olisin pitänyt huolta nuorena kropastani'' kun ei päästä yksin sängystä ylös.
No miksi halusin avautua tästä aiheesta... siksi koska voitte laihtua terveellisestikin. Jos oikeasti haluatte laihtua sen 10 kiloa tai saada sen 5 senttiä vyötäröltä pois, miksi ette tekisi sitä niin, että tulos olisi pysyvä ja saisitte syödä normaalisti? Siihen ei tarvita muuta kuin itsekuria ja kärsivällisyyttä. Jos itsekuria on kuitenkin löytynyt sen verran, että pystyy elämään
yhdellä leivällä kokonaisen päivän, miksi sitä itsekuria ei löydy sitten
kun pitäisi laihduttaa terveellisesti? Syömättä jättäminen on juuri sitä oikotien etsimistä, kun ei ole itsekuria tai kärsivällisyyttä tehdä asioita terveellisesti ja oikein. On surullista, että laihdutus tehdään sitten oman terveyden kustannuksella.
 |
| Kuva: Weheartit.com |
Nyt kaikki uudenvuodenlupauksen tehneet hoi! Miettikää, mitä haluatte saavuttaa, mitä joudutte tekemään saavuttaaksenne haluamanne, ottakaa asioista selvää, olkaa kärsivällisiä ja nauttikaa tuloksista. Jos jossain vaiheessa itsekuria koetellaan, miettikää miksi aloititte. Jos ja kun saavutatte tavoitteenne, maistuu onnistuminen tuhat kertaa paremmalta kun olette tehnyt sen terveellisesti ja oikein :)
Muutama aiheeseen liittyvä postaus parin vuoden takaa:
Uudenvuodenlupaukset on hieno asia, mutta muistakaa pitää järki mukana!
♥Miia
Totta joka sana! Hyvä kirjoitus :)
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaNiin totta!
VastaaPoistaTekisin mitä vaan, että pystyisin syömään normaalisti. Olin viime kuussa flunssassa enkä ole sen jälkeen kyennyt syömään kunnolla. :( Flunssaisena vielä ymmärrän, että ei ole kunnollista ruokahalua mutta nyt alkaa jo ihmetyttää, kun jatkuvasti joko oksettaa tai ruoansulatus ei toimi. Vatsavaivat ja oksetusolo saavat välttelemään syömistä, koska jos syömisen jälkeen tulee huono olo, ei tee mieli syödä jne. Haluan kuitenkin käydä salilla enkä todellakaan jaksa, jos en syö!
Tämä on todella kurjaa, koska kyse ei ole siitä, että en halua syödä. Vaan haluan ja ennen tätä kurjuutta söin vielä tosi hyvin, siksi tämä onkin ihan kummallista ja alkaa jo ottaa henkisestikin koville. :( Pakko mennä päivä kerrallaan ja yrittää väkisin syödä edes jotain.
Tiedän omien kokemuksien kautta mistä puhut. Syön tälläkin hetkellä niveliini reumalääkettä, joiden haittavaikutuksena on ruokahaluttomuutta. Sivuoireet tulivat yleensä esille kun annosta nostettiin ja mulla toi ruokahaluttomuus tuli vahvasti aina sillon esille. Kaikki ruoka oksetti, pelkkä jääkaapin avaaminen ällötti ja kaikki vahvat hajut sai aikaan oksennusrefleksin. Yritin aina kellon avulla syödä, mutta monesti kävi niin, että kävin viisi kertaa jääkaapilla ja kaikki ruoka oksetti, enkä saanut syötyä mitään. Lopulta kyllästyin ja söin väkisin, eikä sekään mitään kivaa puuhaa ollut...
PoistaJännä, että sulla samankaltaiset oireet ovat tulleet flunssan seurauksena. Tiedän, ettei väkisin syöminen ole mukavaa, mutta kannattaa yrittää. Jos olisin sinä, tarkkailisin tilannetta ja menisin puhumaan lääkärille jos oireet kestävät vielä kauan.. ei tuo kuitenkaan ihan normaalia ole. Mulla sentään oli selvillä syy, mistä ruokahaluttomuus johtui. Toivottavasti löydät joko syyn ruokahaluttomuudelle ja vatsavaivoille tai oireet menisivät nopeasti ohi! Tsemppiä ♥
Todella hyvä kirjoitus ja minäkin ajattelen ihan samoin! Mielestäni se on ollut aina todella naurettavaa, jos joku kehuskelee sillä, että on laihduttanut niin, ettei ole syönyt kuin tyyliin omenan päivässä. Juurikin tällä hetkellä yksi minun ystävistäni tekee näin ja se on jo hänen kaikille läheisilleen inhottavaa. Kaikki järkipuheet on yritetty kertoa, mutta hän on vain ylpeä siitä, että on laihtunut viime kesän ja syksyn aikana alipainon tienoille.
VastaaPoistaKiitos Laura :) Tuo syömättömyydellä kehuskelu mun mielestä erottaa aika hyvin syömishäiriötä sairastavan ja huomiota hakevan toisistaan. Yksi syömishäiriön oireista on omien ongelmiensa kieltäminen. Syömishäiriöinen yrittää esittää normaalia, piilottelee läheisiltään ongelmiansa ja itseltäänkin jopa. Se, joka kehuskelee vähäisellä syömisellään, pyrkii hakemaan läheisiltään vaan huomiota. Syömishäiriöinen ei halua huomiota tai ei ainakaan kerjää ''voi kun syöt vähän'' tai ''hui miten olet laihtunut'' tyylisiä kommentteja.
PoistaToivottavasti ystäväsi tajuaisi, mitä on tekemässä itselleen. Jos mitkään järkipuheet eivät enää auta, on ehkä parempi yrittää jättää hänen syömättömyys ''huomiotta'' ja olla ruokkimatta hänen ylpeyttään hänen syömiseensä liittyvillä kommenteilla. Vaikka se karulta kuulostaakin, mutta tuossa vaiheessa hän voi vain itse auttaa itseään...
Olen kyllä samaa mieltä ja olen huomannut tämän huomion hakuisuuden piirteet jo siitä asti, kun tämä syömättömyys alkoi. Jotenkin ei itse vain osaa käsittää, mitä hienoa on siinä, että joku kokee hienona asiana sen, että esimerkiksi työterveyshoitajat kauhistelevat painoa, mikä on tipahtanut alipainon puolelle. Itse ainakin säikähtäisin tämmöistä, että tekisinkin jotain asian eteen, että painoni olis normaali. Muutenkaan se ei ole mielestäni kaunista, että ihminen on vain yksi lankku ja luut törröttävät kaikkialta.
PoistaToivottavasti joskus hän tajuaisi... Nyt vaan yli puoli vuotta mennyt ja edelleen laihtuminen on todella hienoa... Lopetin järkipuheiden ja saarnojen pitämisen noin kuukausi sitten, koska jotenkin vain alkaa nyppimään näin isoille asioille naureskelu. Ehkä tämä on sellainen asia, mikä menee kaaliin vasta kantapään kautta...
En mäkään oo ikinä ymmärtänyt, mitä hienoa siinä on. Jotenkin se vaan kertoo enemmän sen ihmisen välinpitämättömyydestä ja noh.. kaunistelematta tyhmyydestä, että tommosesta asiasta leveilee. Täytyy sanoa, että tämä taitaa olla juuri semmoinen asia mikä pitää vaan oppia kantapään kautta. Jokaisella varmaan alkaa hälytyskellot soimaan viimeistään siinä vaiheessa kun oikeasti alkaa tukka lähtemään, iho kuivumaan, ei saa unta tai on vaan täysin energiaton.
PoistaSuoraan sanottuna, mun mielestä pieni pyöreys näyttää jopa paremmalta kuin alipaino. Ainakin lievästi pyöreät ihmiset ovat aina energisiä ja eläväisen näköisiä :)
Oot asian ytimessä Miia! Omat vanhemmat yrittää laihduttaa kovasti ja onkin sellasia jojo-laihduttajia että. Oon monesti sanonu niille että pitää syödä kunnolla ja ei se syömättä jättäminen pidemmällä tähtäimellä auta mitään mutta ei ne tajua :-D pitää varmaan pian läntätä niille treeniohjelmat ja syömissuunnitelmat eteen jos ne sitten tajuais....ärsyttää vaan kattoa vierestä ku ne alottaa aina dietin ja ikinä ei onnistu.
VastaaPoistaTuo jojo-laihdutus on itseasiassa todella huono juttu! Varsinkin jos ensin näännytetään itseään ja sen jälkeen aletaan taas syömään normaalisti. Ensin näännyttämällä kuihdutetaan kaikki lihakset pois kropasta ja kun aletaan syömään entisin tavoin, tulee kaikki paino takaisin rasvana :/
PoistaTämän takia olen kaikkien keittodiettien ja nutrilettien vastustaja. Kyllä kunnon kotiruuallakin pystyy laihtumaan, mutta ihminen kai haluaa vain selvitä kaikesta aina mahdollisimman vähällä vaivalla... vaikka se ei aina ole se fiksuin reitti. Nyt kunnon sotasuunnitelma vaan käyntiin niin saat vanhempasi oikeille raiteille ;)
Oikein hyvä kirjoitus! Olen itse kokenut kantapään kautta, mitä syömättömyys aiheuttaa. Mulla tosin diagnosoitiin anoreksia 7 vuotta sitten, mutta voin onneksi sanoa sen olevan historiaa! :-)
VastaaPoistaSairaus tai ei, syömättömyydellä tekee itselleen sellaista hallaa, mistä saattaa kärsiä vielä vuosien jälkeenkin. Juuri mainitsemasi oireet, kuten ohuet hiukset ja lapsettomuus eivät kumpikaan ole mukavia tai toivottuja asioita. Mä kärsin esimerkiksi edelleen ohuista hiuksista, vaikka nykyään syön oikein, treenaan ja pidän itsestäni henkisesti ja fyysisesti huolta. Myös kadotettujen lihasten hankkiminen on ollut todellisen työn takana! Tämän vuoksi olen itsekin terveellisen syömisen puolestapuhuja :-)
Iloista talvea!
Hienoa kuulla, että olet parantunut anoreksiasta! Sairaus on tietenkin asia erikseen, mutta samat oireethan syömättämyydellä on riippumatta siitä, mikä sen aiheuttaa. Tietenkin anoreksia voi olla niinkin pitkäaikainen ja paha sairaus, että siihen voi jopa kuolla. Joka tapauksessa, syömättömyys ei ole mikään leikin asia, eikä omalla kroppallaan saisi tietoisesti pelleillä. Oletkin hyvä esimerkki siitä, että oireista voi kärsiä jatkua vielä vuosiakin parantumisen jälkeen... kuten sinä ohuista hiuksista. Moni onkin kysynyt multa, miten mun hiukset on yhtäkkiä kasvanut niin pitkiksi ja paksuiksi, eikä siihen mitään oikotietä ole... terveellinen ruoka ja tarpeeksi sitä!!
PoistaJatka samaa malliin, kyllä sunkin tukka vielä siitä tervehtyy kun jatkat terveellisiä elämäntapoja :)
Hei, katsoitko ylitornion raaka voimanoston sm-kisojen tuloksia? Harmittaako kun et mennyt? Mmpaikka olisi ollut otettavissa! Vai mitä mieltä itse olet?
VastaaPoistaHeippa, kyllähän mä noita tuloksia katsoin. Ei harmita, en olisi ensinnäkään jaksanut matkustaa Ylitorniolle asti ja enkä koe itseäni vielä valmiiksi MM-kisoihin. Olen vasta kaksissa kisoissa ollut, enkä vielä edes vuotta harrastanut voimanostoa, joten MM-kisat olisi ehkä ollut henkisesti vähän liian iso pala mulle :)
Poista