Hevostelua

Mun kokemukset hevosista on  ala-asteelta, kun saatiin istua hevosen selässä, kun joku talutteli sitä pihan ympäri... ei siis kovin huikeat. Jostain syystä oon aina pelännyt hevosia, ei siis mikään fobia niitä kohtaan, vaan enemmänkin se niiden koko ja arvaamattomuus on mua pelottanut. Siihen voi tietysti olla syynä mun oma tietämättömyys, koska mua ei koskaan erityisemmin ole hevoset kiinnostaneetkaan. Jostain sitten vain sain idean lähteä Nean mukaan kokeilemaan ja oltiin asiasta jo aikasemmin puhuttukkin, niin miksei.

Kun näin tän hevosen, mä ihan häkellyin sen koosta. En tiennyt, että hevoset on niin isoja ja korkeita. Noustuani sen selkään, ei mun mielipide muuttunut yhtään... en ollut edes ajatellu et hevospelon lisäks mun korkeenpaikankammo vois tässä tulla esiin. Siinä kun hevosen selässä istuskelin ihan jäykkänä, ajattelin et herranjestas en mä näin nössö voi olla. Hetken siinä istuttuani siihen korkeuteen ja hevoseen aika pian kyllä tottu... ja kohta sitä jo ravattiinki.

 

Tän pienen ratsastamisen jälkeen mun hevospelko oli ihan kokonaan kadonnut, Simo alko jopa näyttää mun silmissä jo ihan mukavalta, eikä siltä, että se vois millon vaan hyökätä tai potkasta mua. Pakko mainita vielä, että kyllä toi ihan urheilusta meni. Siinä sai koko ajan kaikkia lihaksia jännittää kun piti samaan aikaan hallita sitä hevosta sekä omaa kroppaa, seuraavana päivänä mulla olikin pohkeet ihan jumissa. Ei tää todellakaan mitään helppoa hommaa ollut, mutta kiitos vielä Nea, tää oli mahtava kokemus!

-Miia