Kesäkunto ilman treenaamista

Hiphei! Täällä kirjoittelee väsynyt, mutta iloinen bloggaaja. Vappu meni juhliessa ystävien kanssa Turussa ja hyvin menikin. Tuntuu, että nyt vielä maanantainakin on univelkaa jäljellä, vaikka perjantaina tultiin jo takaisin kotiin. No mikäs olisikaan ollut mukavempaa kuin mennä sunnuntaina koko päiväksi kirjastoon lukemaan ja maanantaiaamuna kuudeksi töihin yhdeksäksi tunniksi. Noh ei saa valittaa, itse aiheutettua väsymystä ja kyllä noin hauskan reissun jälkeen saakin väsyttää.

Kuulumiset sikseen, oli mulla oikeasti asiaakin. Kesä lähenee ja parhaimmassa tapauksessa kuukauden sisään pitää olla jo bikinit päällä. Reippaimmat alkoivat varautua siihen jo tammikuussa, toiset muutama kuukaus sitten ja jotkut ei ollenkaan. Itse aloin painoa pudottamaan muutama kuukausi sitten, mutta ihan vain painoluokkaan mahtumisen takia. Ja siitä tän postauksen ajatus lähtikin... tämä on ensimmäinen kerta kun olen laihduttanut muista kuin ulkonäöllisistä syistä. Tämä on ensimmäinen kerta kun en edes koe, että mun tarvitsisi laihduttaa ulkonäöllisistä syistä. Tottakai on kivaa olla kevyt ja mukava olo kun vatsa on litteä, en sitä kiellä. Mutta pointtini oli se, että olen päässyt ulkonäkö keskeisestä treenaamisesta ja laihduttamisesta eroon tai se ei ainakaan ole päällimäisin syy miksi treenaan vaan kiva pieni lisä.

Tämä sai mut ajattelemaan, onko kesäkunto oikeasti edes kiinni niistä muutamasta kilosta tai vaa'an numeroista? Itse olen ainakin ulkonäkökeskeisessä laihduttamisessa huomannut sen, etten koskaan ole tyytyväinen. Kun ne muutama kilo on tiputettu "tähän vois saada vähän lisää lihasta ja tosta vois vähän laihduttaa... mut mihin ne tissit katos, pakko alkaa syömään taas lisää"  jne. Voimanoston aloittaminen on tuonu mulle ihan uudenlaisen perspektiivin treenaamiseen, itsetuntoon ja omaan minäkuvaan. En enää halua olla langanlaiha, syödä vaan salaattia ja treenata näyttääkseni hyvältä. Lihaksissa saa olla pyöreyttä ja kokoa, salilla haluan saada tuloksia ja kehittyä sekä haluan syödä kunnolla ruokaa, koska mun lihakset tarvitsee sitä. En ole langalaiha, syön monta kertaa päivässä isoja annoksia ja musta tuntuu, että olen jo nyt kesäkunnossa. Aion olla kesäkunnossa myös syksyllä ja talvella. En aio vetää enää laihdutuskuureja ja kieltää itseltäni kaikkea, treenaaminen on mulle elämäntapa ja kuntoon pääseminen on koko vuoden tavoite.

Kesäkunto saattaa tulla tiputtamalla se muutama kilo, mutta suurin muutos tapahtuu korvien välissä. Kukaan muu ei välttämättä huomaa niitä kahta kiloa, mutta kun on laihtumisen vuoksi itsevarma olo... se on kesäkunto. Ei niitä muutamaa kiloa tarvitse edes pudottaa, jos saa itsensä hyväksymään oman vartalonsa semmoisena kuin se on :)

Tässä teille vähän mietittävää, aurinkoista maanantaita!

-Miia