Voimalajit vs. Fitnesslajit

Treeniblogien meno alkaa olemaan suoraansanottuna aika karua. Fitnessbuumi on korkea ja blogit on täynnä omien lajien hehkutusta ja puolustelua tai muiden lajien haukkumista. ''Tosi urheilijat'' haukkuvat fitnessvillitykseen lähteneitä ja fitnesskisaajat puolustelevat itseään ja lajiaan. En tiedä mikä tämän tilanteen on luonut, mutta olen tämän takia melko kyllästynyt treeniblogeihin. Työnnän nyt oman lusikkani soppaan ja olisi hauska kuulla teidänkin mielipiteitä aiheesta, koska tämä näyttää olevan melko kiistelty aihe.

En väheksy mitään urheilumuotoa, vaikka se ei tuntuisi mulle omalta lajilta. Kävin juhannuksena piiitkän keskustelun tästä aiheesta yhden kaverin kanssa. Hän nimenomaa treenaa lihaksia ja minä voimaa. Keskustelu alkoi ensin oman lajin parhaiden puolien esiin tuomisena ja puolusteluna. Sen jälkeen ihmeteltiin asioita, joita ei ymmärrä toisen lajissa. Lopulta päädyimme siihen, että ihmisiä on erilaisia ja tärkeintä on, että kukin nauttii omasta lajistaan.

''Kummasta saat enemmän irti, suorituksesta vai ulkonäöstä?''. Vastaukseni on ehottomasti suorituksesta. Rakastan sitä, että jokaisessa treenissa ylitän itseni ja pystyn aina parantamaan suoritustani. Pidän siitä, että on aina jotain mitä tavotella ja parantaa omassa harjoittelussa. Kasvatettu lihas ja timmi kroppa on vain sivutuotetta. En todellakaan väitä, ettenkö myös treenaisi ulkonäön vuoksi, mutta se ei enää ole minulle se pääasia. Ystäväni taas kertoi, että hänen prioriteetti treeneissä on lihaksien kasvatus. Suorituksissa onnistuminen sekä hyvä olo on hänelle sivutuote.

Tämä sai mut oikeesti miettimään tätä asiaa pitkään. Kun alotin salilla treenaamisen muutama vuosi sitten, alotin sen täysin ulkonäöllisistä syistä ja näin jälkeenpäin mietittynä olin sillon todella kriittinen itselleni. Oli todella vaikea nähdä kehitystä itsessään, koska keskityin vain asioihin, missä olisi vielä parannettavaa. Tällä hetkellä olen onnellisempi ja tyytyväisempi kroppaani, koska en ole niin kriittinen itselleni enää. Kun treenaan voimaa, on lihaksisas vartalo vaan hyvä plussa, eikä omaa kroppaa tulee tuijoteltua enää niin paljon.

Ruoka on toinen syy miksi fitness ei olisi mun lajini. Haluan voida ottaa rennommin viikonloppuisin ja  juhlia silloin kun tuntuu siltä. Haluan syödä mitä haluan, useimmiten se on terveellisesti, mutta jos tekee mieli suklaata niin haluan syödä suklaata.  Haluan nauttia elämästä. Jokaisen fitness-kisailijan olisi myös hyvä miettiä, onko se sen arvoista? Oletko valmis maksamaan alhaisen rasvaprosentin hinnan? Jos ulkonäölliset tavoitteesi on näyttää hyvältä bikineissä, siihen tavoitteeseen pääsee myös paljon vähemmälläkin vaivalla. Jos kuitenkin olet valmis maksamaan alhaisen rasvaprosentin hinnan, onneksi olkoon olet löytäny oman lajisi. Jos taas tuntuu siltä, että joudut luopumaan sinulle tärkeistä asioista, on hyvä miettiä onko laji sen arvoinen, että muut sinulle tärkeät asiat jäävät kakkoseksi.

Voimanosto on hieno laji ja olen siinä kunnianhimoinen, mutta en tarkoita, että kaikkien sitä tulisi harrastaa. Onko bodailua ja voimanostoa edes järkevä verrata toisiinsa? Ei kumpikaan ole toistaan parempi, ne ovat eri lajeja. Sama kun vertaisi taitoluistelua ja jääkiekkoa. Meitä on moneksi. Toisella ihmisellä kova mave-, kyykky- tai penkkimaksimi kasvattaa itsetuntoa kun taas toisella erottuvat olkapäät tai vatsalihakset tekevät sen, jollain molemmat! Haluaisin, että jokainen löytäisi oman lajinsa ja lopettaisi tän naurettavan vertailun. Muistakaa, että salitreenaamisen muotoja on monia, voimanoston ja fitneksen lisäksi on mm. painonnosto ja crossfit sekä kaikkein tärkeimpänä lihasta tai voimaa voi treenata kisaamattakin. Älkää treenatko tai kisatko sen takia kun kaikki muutkin tekee niin, löytäkää oma lajinne ja lopettaakaa muiden lajien mollaaminen. Keskittykää omaan juttuunne ja nauttikaa treenaamisesta!

♥ Miia