lauantai 25. toukokuuta 2013

19

Mulla oli tosiaan maanantaina synttärit, mistä sunnuntaina teille jo puhuinkin. Vai puhuinko? No kuitenkin... mun synttäripäivä oli täydellinen. Heti aamusta kun Marianne tuli hakemaan mua kouluun, ojensi se mun käteen ison pinkin lahjakassin, minkä sisältä paljastu Iittalan Essence sarjan kaksi drinkkilasia. Koko lahja tuli mulle ihan yllätyksenä, enkä osannut yhtään odottaa sitä!

Lisäksi aamulla sain myös Roopen vanhemmilta hierontalahjakortin, mikä todellakin tuli tarpeeseen. Kävin lahjakortista osan jo käyttämässäkin Espoon urheiluhierontakoulussa, missä otin puolihieronnan. Oikean jalan pohje ja takareisi oli ihan jumissa ja saatiin nyt vähän availtua niitä. Muutaman päivän lihakset on tuntunu tosi helliltä ja vähän kipeiltä, mut samaan aikaan myös aika hyvältä. Enpä oo ennen miehen kosketuksesta maksanut, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Todellaki oon valmis maksamaan uudestaankin, 25 euroa ei mielestäni ole tuosta 50 minuutista paljon! En malta odottaa, että pääsen törsäämään loppu lahjakortinkin...


Mulla oli maanantaina myös koulussa viimeinen näyttö. Mä olin niin stressaantunut tästä näytöstä, että purskahdin näytön jälkeen arviointikeskusteun aikana itkemään mun opettajan edessä. Näyttö kuitenkin meni hyvin ja sain numeroksi 3, eli kiitettävän. Mun kaikki jännitys vaan purkaantu, kun viimenen näyttö oli vihdoin suoritettu, eikä mitään tarvii enään stressata!

Koulun jälkeen lähdin äkkiä helsinkiin hymy huulilla, missä näin mun äitini, jolta sain aivan ihanan lahjan. Pienen meikkipussukan, mikä sisälsi vaikka ja mitä! Ihanin oli kuitenkin Sensain korostuspuuteri mitä olin himoinnut kauan. Olin puhunut puuterista mun äidille monta kertaa, mutta olin kuitenkin puuterin jo unohtanut kun ajattelin, ettei mulla tällä hetkellä ole varaa siihen. Mun äiti oli muistanut mun haaveilun ja ostanut mulle sen! En ymmärrä, miten jokainen lahja osas mut yllättää näin pahasti.


Suunnattiin mun äidin kanssa Aleksanterinkadulle odottelemaan Roopea, kun oli tarkotus mennä Aleksi 13 yläkertaan, Factoryyn syömään yhdessä. Odoteltiin siinä auringospaisteessa ja pelästyin kun mun äiti yhtäkkiä haukkas henkeä ja silmät pullistu melkein päästä ulos. Käännyin ympäri ja sieltä Roope tallusteli virne naamallaan ja vaaleanpunainen ruusu kädessä. Aloin melkein itkemään, kun olin taas niin yllättynyt ja onnellinen.

Tähän päälle sain vielä maailman täydellisimmän salaatin sataykanalla, manchecojuustolla, oliiveilla, kookoksella, pähkinöillä ja vesimeloonilla, valkoviinilasillisen kera! Ei ihan diettiruokaa, mutta ei ollut tarkoituskaan, paino on pudonnut niin hyvin, että annoin itselleni luvan nauttia. En voi edes sanoin kuvailla, kuinka onnellinen mä olin kun mä istuin sen pöydän ääressä. Olisin voinut istua siinä koko loppu elämäni.


Maanantai sai mut oikeesti ajattelemaan ja tajuamaan sen kuinka ihania ihmisiä mulla on mun elämässä. Mä oikeesti välillä mietin, mitä mä olen tehnyt ansaitakseni näin ihania ihmisiä mun ympärille. Mä en oikeesti tarvitse mitään enempää tai vähempää, musta tuntuu etten oo koskaan ollut näin onnellinen. Jokainen lahja minkä sain, oli juuri sitä mitä halusinkin, mutta mitä en osannut odottaa. Musta tuntuu, etten muista aina arvostaa läheisiä tarpeeksi, mutta onneksi on tämmösiä päiviä muistuttamassa mua.

-Miia

4 kommenttia: