lauantai 6. huhtikuuta 2013

Intervalli

Eilen illalla oli dietin ensimmäisen intervallitreenin aika ja olin koko päivän ihan kauhuissani sitä odottanut. Tiesin, että se mikä oli edessä ei tule olemaan helppoa ja ettei koko päivän kestänyt väsymys yhtään tule auttamaan tässä. Jos tällä hetkellä päässä pyöriin vaan kysymys ''mikä hemmetin intervalli?'' kannattaa käydä lukemassa tää artikkeli http://www.fit.fi/kayttajat/timo-haikarainen/tehoa-rasvanpolttoon-intervalleista.

Mentiin Roopen kanssa siinä puol yheksän aikaan illalla suorittamaan tätä tohon meijän viereiselle jalkapallokentälle ja alotettiin ensin semmosella noin 20 minuutin lämmittelyllä. Lämmittely on todella tärkee kaikille ennen intervallitreeniä, mutta etenkin näin polvivikaselle ja takareisivammaselle. Otettiin sekuntikellot käteen ja itse intervalli vedettiin tämän kaavan mukaan:

30 sek täysiä - 30 sek hölkkää - 30 sek täysiä - 30 sek hölkkää - 30 se täysiä jne...

Kun toinen otti spurtin niin toinen hölkkäsi perässä ja otti aikaa, 30 sek päästä osat vaihtu toisinpäin. Yhteensä molemmat juoksi 4 spurttia ja väleihin 4 hölkkää.

Ja HUH, se oli kyllä ihan tarpeeksi! Itse vedin ensimmäisen spurtin ehkä liian kovaa, koska mulla loppu voimat sen jälkeen ihan täysin. Vedin muutkin spurtit kyllä niin kovaa kun jaloista vaan lähti, mutta vauhti hiipu melkein puolella. Tuntu oikeesti siltä ku joku oli yrittäny vetää mua takasin päin jaloista. Roopelle tää oli aika helppo juttu, kun se jenkkifudis treeneissä joutuu spurtteja harjoittelemaan ja muutenkin on intervallijuoksua ennen tehnyt. Mä taas olin ihan loppu. Mun hengitys vinku, tuntu etten saanu kunnolla henkee, mun jalat tuntu 10 kiloo painavemmilta, kädet tärisi, naama helahti ihan punaseks ja oli kuuma ku perkele. Hassuinta tässä oli se, että treenin aika ei tullut lähes yhtään hiki, mutta kun pääsi sisälle ja pysähty niin yhtäkkiä alko hiki vaan virtaamaan ja muutuin vaan punasemmaks. Otin huikan vettä ja hikee rupes puskee vaan lisää ja lisää. Mun hengityksessä kesti joku puol tuntii tasaantua ja kurkku oli karhee koko loppu illan. Roopelta tuli vaan kommentti ''Ei taida enää väsyttää'' ....joo ei.

Voin suoraa myöntää, että tää oli oikeesti ehkä rankin treeni mitä oon IKINÄ tehnyt. Mietittiin, että ei tätä kyllä yksin pystyis tekemään, tai täytyis olla aika rautanen mieli. On toi kyllä sen verran tuskaa, että ainakin itse tarviin siihen jonku viereen huutamaan. Kerran viikossa on myös ihan tarpeeks. Täytyy myöntää, että oon ihan hemmetin ylpee itestäni kun annoin kaikkeni ja vedin naama irvessä loppuun asti vaikka koko ajan kroppa ja mieli huus ''et sä jaksa enää, lopeta jo''. Ensimmäiset puol tuntia tän treenin jälkeen mietin, et ei hitto, en tee tätä kyllä enää ikinä... mut loppujen lopuks siitä jäi tosi hyvä fiilis. Semmonen fiilis et mä ylitin itteni. Suosittelen tätä ihan joka ikiselle laihduttajalle, mutta en kyllä yksin tehtäväks.

Nii varmaa...


Jos tällä ei paino tipu, niin ei sitten millään!

-Miia

11 kommenttia:

  1. Haha toi kuva ja kuvateksti, samaa mieltä. Mä oon ainaki ihan hemmetin ällöttävä ja naama helottaa punasena ku treenaan, se on kaukana nätistä :DD

    VastaaPoista
  2. Huhhuh, kuulostaa hyvältä mutta helvetin rankalta! Me käytiin syksyllä vetelee tollasii, mutta ei kyl ehkä ihan noin täysillä. Voitaisiin käydä Roopen kanssa joku pv taas testaa :) Kuolisin varmaan....

    VastaaPoista
  3. Sama täällä, rupesin nauraa ääneen kun näin ton kuvan :D Jos tuntee ittensä kauniiks ku hikoo, niin sit ei kyllä oo ollu tarpeeks kova treeni!

    VastaaPoista
  4. Mäkin oon joskus aikasemmin tehnyt näitä kuntopyörällä, mutta vähän vaan sinne päin... nyt ku Roope oli mukana niin tuli vedettyä ihan täysiä! Suosittelen suakin testaamaan Roopen kanssa niin tulee ainakin vedettyä kunnolla. Mullakkin oli tän jälkeen niin kuollut fiilis, mut on se sen arvosta ;)

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa just niin siltä et oisin ite varmaan maannu äksänä tienvarressa suleneiden koiranpaskojen seassa. Joten go mipaaaa!!! Oon ite aika heikko just nimenomaan juoksussa, jaksan tasasta hölkkää pidempiäki matkoja mut etenki spurtit on tuskaa ja niiden jälkeen ei meinaa enää voimia löytyä :D Oon ollu aina heikko juoksija/lenkkeilijä vaikka käynki hölkkäilemässä ulkona sillon tällön, mut oon aatellu et nyt ku lumet vihdoin sulaa ja tiet kuivuu niin voisin saada oikeesti kunnon lenkkivauhdin päälle ja alottaa varovasti ja pikkuhiljaa lisätä vauhtia ja matkaa, jos sitä joskus myöhemmin uskaltais kokeilla jonku patistamana tota intervalliaki :D

    VastaaPoista
  6. Hyvä Mipa! Miksen mä oo noin motivoitunu...

    VastaaPoista
  7. Täytyy itsekin myöntää että oon yllätynyt kuinka reippaasti jaksoin vetää tän intervallin! Ite olin ennen ihan samallainen juoksunvihaaja ja oli aikamoista työtä saada juoksu sujumaan pitempiä matkoja... Mut lähet vaan reippaasti lenkille ja otat tavotteeks aina juosta vaikka 500 metriä pidempi matka kun viimeks niin pikkuhiljaa aina jaksaa juosta pidemmälle ja pidemmälle. Loppujen lopuks jäät siihen koukkuun ja yhtäkkiä huomaat juoksevas 10 kilsan lenkkejä ja tykkääväs juoksemista! Näin mulle kävi... Nyt vaan polvi estää pitkien matkojen juoksemisen :( -Otat vaikka tavotteeks että kesän lopussa jaksat juosta jonkun tietyn matkan ja rupeet tekemään töitä sen eteen!

    VastaaPoista
  8. Otat vaan ittestäs niskasta kiinni ja lähet treenaamaan niin kyllä se motivaatio sieltä tulee ;)

    VastaaPoista
  9. Tai tuut pitkästä aikaa kylään tänne urheiluhullun luokse ja pakotan sut lenkille!

    VastaaPoista
  10. No todellakin!! Mun ongelmat asioiden tapahtumisessa on just nimenomaa korvien välissä, joten tarviin hirveetä överitsemppausta ja kunnon motivaatiopläjäyksiä hahaha! mut todellakin voisin tulla!! ja toi pienten välietappien ja tavotteiden asettaminenhan on just se juttu :--)

    VastaaPoista
  11. Noniin eli kaara alle, baanalle ja tänne espoon perukoille niin aivopesen sut ;)

    VastaaPoista